UNELMIENI LÄHIÖ

Blogit

Olen syntynyt ja kasvanut maaseudulla pienessä kolmen talon kylässä Etelä-Karjalassa. Kerrostalolähiössä olen asunut vuodesta 1976 – ja viihtynyt. Monet pitävät lähiötä huonona elinympäristönä, mutta sillä on myös hyvät puolensa. Mikäli malttaa tutustua edes muutamaan naapuriin, niin hätätilanteessa voi pyytää apua.

Lähiöiden toimivuuteen pystytään vaikuttamaan parhaiten alueen kaavoitusvaiheessa. Viihtyvyyteen vaikuttaa merkittävästi asuntojen talotyyppivalikoima eli suunnitellaanko kerros-, rivi- vai omakotitaloalueita. Pidän parhaana, että nämä alueet sekoitetaan. Kaavoista kyllä kysytään kaupunkilaisten mielipidettä, mutta joskus epäilen, onko sillä oikeasti vaikutusta lopulliseen kaavaan.

Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat, joten unelmieni lähiössä on erilaisia talotyyppejä. Siellä on sekä asumisoikeus-, omistus- että vuokrataloja. Kun asukkaat koostuvat eri sosiaaliryhmistä, niin lapset jo päiväkodissa ja koulussa oppivat tuntemaan toisensa ja tottuvat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sillä torjutaan rasismia ja eriarvoisuutta jo etukäteen. Ennakointi on parasta ja edullisinta ongelmien hoitamista.

Liikkuminen lähiössä ja sieltä pois on merkittävä tekijä aluetta ja asuntoa kodiksi valitessa. Kaavoitusvaiheessa on tarkistettava alueen turvallisuus, eli mahtuvatko suunnitelluille kaduille esimerkiksi paloautot, ambulanssit ja muut tarvittavat isot ajoneuvot. 

Toimivat julkiset bussiyhteydet, sekä turvalliset kävely- ja pyörätiet helpottavat kulkemista työhön, kouluun, asioille ja harrastuksiin. Kevyt liikenne vähentää sekä melua että ilmansaasteita. Ihmiselle on tärkeää päästä vaivattomasti ulos luontoon liikkumaan, joten väylät sitä varten tulee suunnitella jo kaavoitusvaiheessa.

Asuinympäristön esteettömyydellä on iso vaikutus asukkaiden viihtymisen ja arkielämän vaivattomuuden kannalta. Kaikissa kerrostaloissa pitää olla hissit. Sillä on iso merkitys lapsiperheiden arjessa. On hankalaa kuljettaa lapsia ja ruokaostoksia ja ehkä vaunuja tai rattaitakin yläkerroksiin. Sama tilanne on liikuntaesteisillä ja ikääntyneillä, jotka hissitalossa voisivat asua kotonaan pitempään, eivätkä tarvitsisi kalliita laitospaikkoja.

Kevyen liikenteen väylien ja suojateiden pinnoituksella on merkitystä asukkaiden turvallisuudelle. Itse kompastuin Hämeenlinnassa asuessani kävelytien ja suojatien liitoskohtaan pinnoitusvaiheessa jääneeseen pikkusormenpaksuiseen ”asfalttivekkiin”. Seurauksena oli olkaluun murtuma ja kuukauden sairasloma.

Kaavoituksessa varataan paikat kunnallisille palveluille. Terveyspalveluiden tulee olla lähiöissä, eli asukkaiden helposti saavutettavissa – ainakin terveydenhoitajan, neuvolan ja hammaslääkärin. Peruskoulu, urheilukenttä sekä kirjasto kuuluvat kävelymatkan päähän kodista, ettei tarvitsisi aina käyttöä autoa niihin päästäkseen. Samoin ikääntyneiden ja vammaisten palveluasuminen tulisi olla lähellä entistä elinpiiriä. 

Toivottavasti kaavoituksessa on varattu paikka myös yksityisille palveluille. Kunnon lähiössä tulee vähintään olla: elintarvikemyymälä, apteekki, kioski, parturi, ”kaljaton” ja savuton kahvila sekä kuntosali.  

Unelmieni lähiössä on myös suurempi yhteinen tila – kirkko tai vastaava kerhotila. Yhteiset kokoontumiset lisäävät yhteisöllisyyttä, vähentävät rikollisuutta ja lisäävät turvallisuudentunnetta.

Puutun vielä kerrostalojen asuntokohtaisiin saunoihin. Mielestäni niihin uhratut neliöt ovat kalliita ja tarpeettomasti nostavat asumisen hintaa. Yksityissaunat kuluttavat sähköä, aiheuttavat tulipalonvaaraa ja lisäävät kosteusvaurioiden riskiä rakennuksissa. Varattavilla perhesaunavuoroilla asukkaat voivat saunoa yksityisesti. Joka viikko lämmitettävissä ”lenkkisaunoissa” taas voi tutustua naapureihin ja parantaa samalla maailmaa.

Mielestäni jokaisessa kerrostaloasunnossa tulee olla parveke. Kaikki asukkaat eivät pysty ulkoilemaan ja ulkoilman haistelun merkitys on kasvanut erityisesti nyt korona-aikana.

Riitta-Raakel Alatalo,

kuntavaaliehdokas 2021, SDP

ympäristö- ja terveysteknikko, 

työsuojelupäällikkö, eläkkeellä